yla

TEOS-lehden pääkirjoituksia


TEOS-lehti 1/2012

Pääkirjoitus

Rauni Heija
Hoitotyön johtajuus näkyvämmäksi; osa 2

Kirjoitin helmikuussa 2011 osan 1. Silloin kirjoittamani asiat ovat edelleen ja mahdollisesti vielä entistä ajankohtaisempia tänä vuonna. Hoitotyön johtajien asiantuntemusta tarvitaan jatkuvissa muutoksissa. Mennyt vuosi oli eduskuntavaalivuosi ja ensi syksynä ovat edessä kuntavaalit. Ja lisäksi jo keväällä alkaa kuntakierros, jossa tarvitaan osastonjohtajien näkemystä miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulevaisuudessa parhaiten järjestetään, kun kuntien määrää vähennetään.

Vappuna 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain valmistelussa puhuttiin riittävästä hoitotyön johtajien määrästä ja terveydenhuollon moniammatillisesta johtamisesta. Mutta näkyvätkö lain kirjaukset käytännössä? Ainakaan omassa organisaatiossani HUS:ssa tämä moniammatillisuus ei näy; hallintoylihoitaja jätettiin pois juuri uudistetusta hallintosäännöstä. Eikä sairaanhoitoalueeni johtoryhmässä ole hoitotyön johtajaa lainkaan vaikka hoitotyöntekijät ovat suurin työntekijäryhmä!

Hoitotyön johtajat siirtyvät yhä kauemmas työyksiköistä – ylihoitajien, tai nykyisin kai erilaisilla etuliitteillä varustettujen päälliköiden, määrää vähennetään samalla kun osastonhoitajasta on tullut useamman yksikön esimies ja lähiesimiehenä työyksikössä toimii tiimivastaava.

  • Miten päällikön, osastonhoitajan ja tiimivastaavan valta- ja vastuusuhteet on määritelty?
  • Kuka johtaa hoitotyötä?
  • Onko osastonhoitajan lähiesimiestyö häivytetty toinen toistaan seuraavissa muutoksissa?

Tarvitsemme valtakunnallista keskustelua ja vaikuttamista lähiesimiestyön aseman ja sen riittävän resursoinnin turvaamiseksi työpaikoilla. Mutta mitkä ovat meidän keinomme ja vaikuttamiskanavamme? Kuka ajaa osastonhoitajien asiaa valtakunnallisesti?

Toimiessamme johtajina voimme vaikuttaa konkreettisesti ainakin omalla työpaikallamme. On keskityttävä tärkeimpään ja yksinkertaisesti hylättävä merkityksetön näpertely, joka usein täyttää työpäivän. Kuinka monesti olenkaan ollut mukana kokouksessa, joka on täysin ajanhukkaa: kukaan ei kysy mielipidettäni, en pääse päättämään mistään, mutta aikaa kuluu… Entä, jos ilmoittaisin seuraavan kerran käyttäväni kokousajan esimiestyöhön? Tämä on vain yksi esimerkki, mutta kevät on muutenkin siivouksen aikaa – mitä muuta merkityksetöntä voin siivota työpäivästäni pois?

Yhdistyksemme vuosi 2012

Yhdistyksen jäsenmäärä kasvanut ja on nyt yli 650, joista 100 jäsentä on eläkkeellä. Tänä vuonna jatkamme aktiivista jäsenhankintaa, jotta saamme lähiesimiestyötä tekeviä mukaan yhdistyksemme toimintaan. Myös Pirkanmaalla ja Lounais-Suomessa toimivien jaostojen toimintaa voi jokainen jäsen markkinoida omille kollegoilleen.

Kevään johtamisen ajankohtaispäivä järjestetään huhtikuussa toistamiseen Sairaala Ortonin kanssa yhteistyössä. Koulutuspäivä on avoin kaikille, mutta TEOS ry:n jäsenet pääsevät osallistumaan koulutukseen muita edullisemmin. Ilmoittautumiseen pääset yhdistyksen nettisivujen kautta.

Syyskuun opintopäiväristeilyn ohjelman rakentaminen on loppusuoralla. Naantalin koulutuspäivien osallistujapalaute oli 5 –, joten miinuksen verran on ohjelmassa ja sen toteutuksessa vielä parannettavaa!

Hyvää johtamisen ja lähiesimiestyön vuotta 2012,
Rauni Heija



TEOS-lehti 4/2011

Tervetulopuhe TEOS ry:n
opintopäivillä 22. 9. 2011

Rauni Heija
  • 2005 Hyvä johtaja käytännön työssä – Hyvä käytäntö johtajan työssä
  • 2006 Tuulta purjeissa – osastonjohtaja ruorissa
  • 2007 Osastonjohtaja terveydenhuollon tukipilarina
  • 2008 Valta, vastuu ja viisaus osastonjohtajan työssä
  • 2009 Yhteisöllisyys ja kumppanuus – muuttuva osastonjohtajan työ
  • 2010 Tiedolla johtamista – näyttöä ja arviointia osastonjohtajan työhön

Arvoisat kollegat

Edellä luetellulla opintopäivien teemoilla on kuvattu terveydenhuollossa toimivien lähiesimiesten työtä. Hyvät käytännöt, suunnan näyttäminen, tuki, vastuunkantaminen, kumppanuus ja tiedolla johtaminen ovat olleet teemoja puheenjohtajakaudellani.

Yhdistyksen opintopäivien tavoitteena on nostaa esille sekä johtamisen ajankohtaisia teemoja että esimiestyön konkreettisia välineitä. Henkilökohtaisissa johtamistaidoissa kehittyminen on mahdollista, jos on aidosti kiinnostunut ja utelias omaa toimintaansa kohtaan ja kykenee analysoimaan oman toimintansa syitä ja seurauksia työyhteisössään.

Palasimme viiden vuoden tauon jälkeen Naantaliin, mutta erilaisella teemalla. Terveydenhuollossa lähiesimies on substanssijohtaja, hän on koulutustaustaltaan samanlainen kuin alaisensa. Johtaminen luo edellytykset turvalliselle, laadukkaalle, tulokselliselle ja vaikuttavalle hoitotyölle. Sanoin 2010 opintopäivien alkusanoissa, että esimiestyössä ’painottuu entisestään arvojohtaminen, osastonjohtaja vie organisaation arvoja käytäntöön ja tällöin potilaan paras pitäisi aina olla perusta ja suunnanantaja johtajan työssä’.

Opintopäivien 2011 teeman ’Hyvä johtaminen – johtamista hyvään’ rakentaminen on lähtenyt aikaisempien opintopäivien osallistujapalautteesta. 2012 opintopäivien suunnittelu aloitettiin heti hallituksen lokakuisessa kokouksessa. Yhdistyksen hallituksen jäsenille kuuluu kiitos vaativan lähiesimiestyön ohella tehdystä työstä yhdistyksen opintopäivien onnistumiseksi.

Tämä jäsenlehti keskittyy opintopäivien annin jakamiseen myös niille jäsenille, jotka eivät opintopäiville pystyneet osallistumaan. Myös yhdistyksen nettisivuilla on julkaistu osa opintopäivien esityksistä.

Virkistäviä lukuhetkiä,
Rauni Heija



TEOS-lehti 3/2011

Kiitollisuus

Mia Keinänen

Sain tehtäväksi pääkirjoituksen kirjoittamisen. Ensin tehtävä pelotti, mutta jo pian mieleeni nousi kiitollisuuden tunne. Pääkirjoituksen kirjoittaminen on arvokas tehtävä ja luottamuksenosoitus. Minuun luotetaan, ja siihen, että minulla on jotain sanottavaa. Siinä on toisaalta myös pelon ydin; entä jos ei olekaan?

Pelkoni väistyi melko nopeasti, kun palasin takaisin siihen ajatukseen, että olen kiitollinen tästä tehtävästä. Mistä muusta minä olen kiitollinen?

Teos ry:n syksyn 2011 koulutuspäivät avannut sosiaali- ja terveysministeri Risikko esitteli avajaissanoissaan suomalaisen terveydenhuollon nykytilaa ja saavutuksia. Väestömme on monilta osin saavuttanut hyvää terveyttä. Olen kiitollinen siitä, että olen omalta osaltani voinut olla rakentamassa tätä väestön kohentunutta terveyttä ja parempaa toimintakykyä terveydenhuollon ammattilaisena. Voin myös vilpittömästi sanoa olevani ylpeä voidessani edustaa terveydenhuoltojärjestelmää, joka lakiin perustuen haluaa tarjota kaikille ihmisarvoista, itsemääräämiseen ja yksilöllisyyteen perustuvaa hoitoa.

Olen kiitollinen siitä, että olen sairaanhoitaja ja osastonhoitaja. Sairaanhoitajana olen saanut tehdä merkityksellistä työtä. Olen voinut tuoda lohtua sekä tukea potilaille ja omaisille vaikeissa tilanteissa, mutta olen saanut kokea myös yhteistä iloa toipumisen ja kuntoutumisen edetessä. Osastonhoitajana tehtäväni on mahdollistaa nyt vuorostani työyhteisöni hoitajien hyvä työ. Hyvällä työllä tarkoitan sekä hyvän tekemistä että hyvin tekemistä. Olen kiitollinen, että työyhteisöni toimii näin.

Olen kiitollinen siitä, että olen Teos ry:n jäsen. Kuulun terveydenhuollon osastonjohtajien yhteisöön. Voin olla varma siitä, että tästä joukosta löytyy vertainen, jonka voin uskoa elävän esimiehenä samaa todellisuutta kuin minäkin. Se antaa luottamusta siihen, että tuen tarpeen tullen tulen kuulluksi. Teos ry:n keskeistä toimintaa on koulutuksen järjestäminen. Hallituksen jäsenenä olen mukana omalla työpanoksellani tässä järjestelytyössä. Näiden tilaisuuksien järjestäminen on joskus haastavaa, ja jopa työlästäkin, mutta olen siitä kiitollinen, sillä järjestelytoiminta on hyvin yhteisöllistä. Se antaa tilaisuuden nähdä, mitä saavutetaan, kun kaikki toimivat yhteisen hyvän puolesta. Järjestelytoiminnan palkintoina ovat opintopäivät, jotka tarjoavat jäsenistölle tilaisuuden päästä kuulemaan juuri kulloisenakin hetkenä ajankohtaisista esimiestoiminnan kysymyksistä. Vähäinen kiitollisuudenaihe ei myöskään ole se, että pääsen myös itse nauttimaan koulutuspäivien annista.

Teos ry:n valtakunnalliset koulutuspäivät tarjosivat tänä vuonna 2011 paljon tutkittuun tietoon perustuvia esityksiä. Saimme pohdittavaksemme ja työyhteisöihimme vietäväksi uusinta tietoa mm. eettisestä johtamisesta. Runsas tutkitun tiedon tarjonta johtaa ajatukseen, meillä on mahdollisuus toteuttaa korkeatasoista esimiestyötä. Tähän yhteyteen liittyy mielessäni kiitollisuuteni siitä, että olen voinut kouluttautua haluamaani ammattiin ja jatkaa opintojani myös tällä alalla. Olemme luoneet tähän maahan järjestelmän, joka tuottaa eettisesti ja ammatillisesti korkeatasoisesti toimivia terveydenhuollon ammattilaisia, joita me nyt jo ammatissaan kokeneet ohjaamme eteenpäin. Merkittävää on myös se että, koulutus on tarjolla kaikille varallisuudesta tai syntyperästä riippumatta. Olen kiitollinen näistä uusista ammattilaisista, joille voimme kokeneempina tukeamme antaa, mutta olen kiitollinen myös siitä, että minulla on mahdollisuus opiskella edelleen, jotta voin paremmin toimia esimiehenä työyhteisössäni!

Kaikesta tästä työhön, työyhteisöön, kollegoihin ja organisaatioon liittyvästä olen kiitollinen, mutta kaikki tämä olisi merkityksetöntä ilman läheisiä. Kaikkein kiitollisin olen teistä Jouko, Sanni, Laura ja Sonja.

Sateesta ja alkavasta pimeästä kaudesta huolimatta toivotan lehtemme lukijoille työn iloa ja työteliästä syksyä, sillä vaikka työ pitää ottaa vakavasti, voi se silti olla hauskaa!



TEOS-lehti 2/2011

Yhdistyksen tarkoituksista
ja merkityksistä

Heleena Laitinen

TEOS-yhdistyksen tarkoitus on kirjoitettu toimintasuunnitelmaan, ja se on luettavissa sekä vuoden ensimmäisestä lehdestä että kotisivullamme www.teosry.fi. Hyvin usein on tullut todistetuksi, että TEOS-yhdistyksen tehtävä jäsentensä yhdyslinkkinä ja vertaisryhmänä saa erinomaisen arvosanan. Vertaistuki ja mahdollisuus yhteiseen keskusteluun toimii magneetin tavoin. Monet osastonjohtajien kokemat ongelmavyyhdit ja kaaostarinat ovat hyvin samankaltaisia, vain nimittäjät eroavat. Asioiden yhteinen pohdinta lisää ymmärrystä, antaa ratkaisukeinoja osastonjohtajan työhön ja lievittää koettua yksinäisyyden tunnetta. Yhteistä keskustelua jäsenten kesken voi käydä muun muassa tämän lehden sivuilla ja koulutus- ja opintopäivillämme.

Vaikka TEOS-yhdistys ei ole edunvalvontajärjestö, on keskustelun ylläpitäminen osastonjohtajuuden edellytyksistä oleellinen osa yhdistyksen toimintaa. Esimerkkejä on useita. Osastonjohtajan palkkaus on jatkuva aihe, josta on hyvä olla äänessä. Käytännön johtamisen vastuun ja vallan suhteet ovat jatkuvasti kriittisessä pohdinnassa. Samanaikaisesti kun etulinjan johtamisen tärkeyttä korostetaan, yksiköitä yhdistellään ja laajennellaan ja näin lähiesimiehestä tulee ”etälähiesimies”. Yhtenä etuna voi mainita TEOS-yhdistyksen kansallisen näkyvyyden. Yhdistyksen hallitus on antanut pyydettyjä lausuntoja valtakunnallisista terveyshankkeista. Lausuntopyynnöt ovat osoitus siitä, että kentän ääntä ja osastonjohtajien asiantuntemusta arvostetaan.

’TEOS-yhdistyksen tarkoituksena on edistää jäsenten tiedollista ja taidollista kehitystä (2011 toimintasuunnitelma).’ Johtamistaitojen lisäksi on hallittava tieto ajankohtaisista asioista ja sen kautta visioida tulevaisuuteen. Etulinjassa työskentelevät osastonjohtajat kohtaavat monesti tilanteita, joissa asiat tulevat eteen yllättäen ja yleensä silloin kun olisi jo kiire toimia. Eri laitoksissa viestintätavat vaihtelevat; toiset meistä saavat tiedot uunituoreena, toiset taas vasta silloin kun jo pitäisi johtaa muutosta. Asioihin perehtyminen ei voi jäädä vajaaksi, sillä tieto johtamisen perustana on elintärkeää. Olemme osastonjohtajina niin tärkeässä asemassa, että emme voi odottaa tiedon tulevan annettuna luoksemme. Meidän on oltava jatkuvasti ajankohtaisen tiedon äärellä ja asiantuntijoina sen merkityksistä käytännön hoitotyöhön. TEOS-yhdistyksen tarkoituksena on nimenomaan olla ajan hermolla ajankohtaisen ja tulevaisuuteen suuntautuvan tiedon saatavuudessa.

Puheenjohtaja Rauni Heijaa lainaten yhdistyksemme kaksi peruskiveä ovat vuosittaiset opintopäivät ja TEOS-lehti. Näiden peruskivien avulla voimme olla tiedon tasalla ja sen myötä vahvistaa kollegoidemme tiedollista ja taidollista johtamista. Vuoden 2011 opintopäiville olemme koonneet jäsenistön ideoita ja ehdotuksia päivien aiheiksi. Aihe-ehdotukset ovat tärkeä lähtökohta päivien suunnitteluun, sillä ne kuvaavat hyvin johtamisen tarpeita ja ajan henkeä. Lisäksi yhdistys järjestää jäsenilleen yksittäisiä koulutuspäiviä johtamisen eri teemoista, joista viimeiset olivat huhtikuussa Helsingissä ja Pirkanmaan jaoston koulutusiltapäivä Tampereella.

TEOS-lehti on tarjolla kaikille jäsenille verkoston vahvistajaksi, tiedonjakajaksi ja myös tiedon vastaanottajaksi. Lehden mahdollisuudet yhdistyksen peruskivenä ovat laajat ja kovasti rohkaisen jäseniä käyttämään lehteä yhteisenä keskustelufoorumina. Viestintäkanavana lehden lisäksi toimii web-sivu www.teosry.fi, josta on luettavissa tietoa ajankohtaisista tapahtumista sekä tietoa kansallisesta ja alueellisesta toiminnasta.

Osastonjohtajuutta voi vahvistaa myös alueellisen toiminnan kautta. Yhdistyksellä on alajaostoja tällä hetkellä kolmella paikkakunnalla. Kokemuksia alajaostojen perustamisesta ja toiminnasta saa muun muassa alajaostojen jäseniltä, joiden yhteystiedot löytyvät myös web-sivultamme. Naantalin opintopäivillä olemme lisäksi varautuneet yksityiskohtaiseen neuvontaan niiden perustamisessa. Tavataan Naantalissa!



TEOS-lehti 1/2011

Pääkirjoitus

RAUNI HEIJA
Hoitotyön johtajuus näkyvämmäksi

Osastonjohtajat ovat asiantuntijoita hoitotyön johtamisessa ja sille asiantuntemukselle on tarvetta nyt kun vaalit ovat tulossa. Moni valittava kansanedustaja ei ole terveydenhuollon ekspertti ja heihin on nyt aika vaikuttaa! Me itse tiedämme, etteivät potilaat tule hyvin hoidetuksi ilman hoitajia, mutta meidän pitää työskennellä aktiivisesti, jotta muutkin sen tunnustavat – myös muulloin kuin vaalien alla. Uuden, vappuna voimaan tulevan terveydenhuoltolain valmistelussa puhuttiin riittävästä hoitotyön johtajien määrästä ja terveydenhuollon moniammatillisesta johtamisesta. Mutta tarvitsemme muutakin kuin lain, jotta hoitotyö ja sen johtaminen tunnustetaan välttämättömäksi laadukkaassa potilaan hoidossa.

Näkyykö hoitotyön johtajuus terveydenhuollon työpaikoillakaan? Lähiesimiehet ovat kadonneet monesta työyksiköstä, mutta mielestäni tarvitsemme tänä päivänä muutakin kuin konkreettisesti paikalla olevan hoitotyön johtajan – kahvipöytäkeskustelu ei mielestäni riitä. Tarvitsemme kantaa ottavia, potilaan ja samalla hoitajien parasta ajattelevia johtajia. Tarvitsemme näkyvää hoitotyön johtajuutta, joka näkyy työntekijöiden kuuntelemisena muutostilanteissa, asioiden eteenpäinviemisenä, hoitotyön esillä pitämisenä. Tämä vaatimus koskee meitä kaikkia johtajia – niin osastonhoitajia, ylihoitajia kuin johtavia ylihoitajiakin.

Yhdistyksen vuosi 2011

Yhdistys järjestää huhtikuussa johtamisen ajankohtaispäivän Sairaala Ortonissa, ohjelma löytyy yhdistyksen nettisivuilta. Vuosikokous hyväksyi hallituksen esityksen apurahojen roiman korotuksen täksi vuodeksi, apurahoja on jaettavana 9 000 euroa. Näin apurahat ja 4 jäsenlehteä palauttavat jäsenille koko jäsenmaksukertymän. Viimevuotinen tavoite 50 uuden jäsenen saamisesta toteutui ja tänäkin vuonna järjestetään jäsenhankintakilpailu, jossa palkintoina on 2 osallistumista syksyn opintopäiville. Yhdistyksellä on 3 alajaostoa, mutta toiminta painottuu eteläiseen Suomeen. Hallituksen jäseniltä saat apua, jos haluat perustaa paikkakunnallesi alajaoston Itä-, Keski- tai Pohjois-Suomeen.

Puheenjohtajan terveiset ja kiitokset

Luin talvilomallani Tutkiva Hoitotyö -lehden tämän vuoden uusinta numeroa, jossa professori Helvi Kyngäs kirjoitti artikkelissaan ’Hoitotieteen teoriaa käytännön tueksi’, että ’hoitotyön esimiesasemassa olevilla henkilöillä on suuri vaikutus siihen, miten teorioita käytetään hoitotyössä’. Siis miten niitä käytetään potilaan parhaaksi. Oman kokemusnäytön perusteella valitut hyvät käytännöt ja kansallisten hoitotyön suositusten ovat näyttöä hoitotyön johtajuudesta omalla työpaikalla.

Olen aloittamassa seitsemättä – ja viimeistä – vuotta yhdistyksen puheenjohtajana. Hallitus on valinnut syksyn koulutuspäivien teemaksi ’Hyvä johtaminen – johtamista hyvään’, joka palauttaa ajatukset takaisin hoitotyön arvoihin, potilaan parhaaseen. Onpa osastonjohtajan työpaikka missä tahansa terveydenhuollossa, jossa tänä päivänä pidetään eniten ääntä tulostavoitteista, tehostamisesta, säästämisestä, resurssipulasta, niin kaiken takana pitää kuitenkin olla ajatus siitä, miten johtaja omalla toiminnallaan luo hoitajille edellytykset toimia potilaan parhaaksi.

Hyvää johtamisen ja esimiestyön vuotta 2011,
Rauni Heija


TEOS-lehti 3–4/2010

Pääkirjoitus

PÄivi Tuominen

Sanotaan, että eri paikkoihin valikoituu juuri sellaisia johtajia kuin ne ansaitsevat saada. Vedämme puoleemme kaltaistamme. Johtajuus on vuosisatoja ollut maskuliinispainotteinen. Sen negatiivisia puolia on mm. kontrolloiminen, loogisuus vailla tunteita, autoritaarisuus, erimielisyyksien aiheuttaminen ja lyhytjänteisyys. Vahvuuksina taas ovat loogisuus, harkitsevaisuus, laskutaito ja tarttuminen toimeen niin, että muutos on mahdollinen ja olosuhteet paranevat.

Johtajuus kaipaa kuitenkin myös naisellisia ominaisuuksia, joita on totuttu pitämään vain naisille kuuluvina. Näihin kuuluvat muun muassa yhteistyö, toisten tukeminen, toimiminen pikemminkin kokonaisuuden kuin yksilön puolesta, huolehtiminen avun tarpeessa olevista, oman totuutensa ilmaiseminen sekä toisten kuunteleminen ilman heidän pakottamistaan omaksumaan puhujan näkökanta.

Näitä kaikkia ilmiöitä oli nähtävissä Teoksen opintopäivillä. Tärkeintä ei ollut vain luentojen kuunteleminen vaikka niiden sisältö olikin erinomainen, vaan yhdessäolo ja ajatusten ja mielipiteiden jakaminen samojen asioiden kanssa painiskelevien ihmisten kanssa. Monta kertaa kuulin todettavan, että osastonhoitaja on hyvin yksin työhön liittyvine ongelmineen eikä kukaan oikein aja hänen etujaan tai puolusta häntä ristiriitatilanteessa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että osastonjohtajan ainoa tuki on toinen osastonjohtaja.

Yhdessäoloon liittyy olennaisena osana myös läsnäolemisen taito, kyky elää täydesti olemassa olevana hetkenä. Tämä korostuu erityisesti näinä jatkuvien muutosten aikoina. Usein käytämme liian paljon ajastamme menneisyyden ajattelemiseen: muistellaan tai kaivataan menneitä aikoja tai tunnetaan syyllisyyttä asioista, joille emme voi enää mitään. Yksi suurimpia illuusioitamme on usko, että elämämme nykyiset olosuhteet johtuvat menneisyydestä. Tähän selitykseen me usein vetoamme, kun emme pääse eroon vanhoista kaavoistamme. Olemme lujasti sitä mieltä, että kyvyttömyytemme syynä ovat entiset vaikeutemme. Tällä usein perustelemme myös asennettamme muutoksiin, ainakin itsellemme.

On usein sanottu, että olosuhteet eivät tee miestä, vaan paljastavat hänet, hänen todellisen luonteensa. Vaikka menneisyyden syyttäminen nykyisistä vaikeuksistamme voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, on se vain hyvä tekosyy olla ottamatta riskejä ja vältellä vastuuta. Menneistä asioista on hyvä ottaa opikseen kuitenkin ymmärtäen samalla, että ainoastaan meidän tämänhetkinen asenteemme suhtautua asioihin on tärkeää.

Myös suhtautumisessamme aikaan näkyy ihmisen pyrkimys hallita kaikkea. Olemassaolon rytmittäminen erilaisin mitta-asteikoin ja ajanjaksoin tuo turvallisuutta ja harhaluulon, että myös aika on meidän hallinnassamme. Aika on kuitenkin vain eräs tapa jaksottaa todellisuutta. Meillä on vain tämä hetki. On turha elää menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaan pyrkiä elämään nykyhetkessä, sillä se on ainoa aika, mikä meillä on.

Valoisaa joulunaikaa kaikille Teoksen jäsenille!

Päivi Tuominen
osastonjohtaja Pirkanmaalta


TEOS-lehti 2/2010

”Take your passion and make it happen”

Paula Laamanen

Pääsiäislomallani käteeni osui ”Leadership”-lehti, Calcus Kustannus Oy:n vuosittainen julkaisu (kevät 2010). Jo ensimmäiset sivut veivät huomioni niin, että tuli luettua jokainen sivu. Mielenkiintoista. Lehdessä oli kysytty useilta huippujohtajilta heidän mielipiteitään – mistäpä muusta kuin – huippujohtajan ominaisuuksista ja johtamisesta. Ällistyin heidän kuvaustensa samankaltaisuutta. Ehkä hieman yllätyin myös sitä, että nämä ajatukset kävivät kovin yksiin omien ajatusteni kanssa. Olenhan johtajana vielä suhteellisen uusi. Siksi on pakko mutustella näitä ajatuksia vielä jälkikäteen.

”Rauhallisen, perusjohtamisen aika on ohi”, totesi Minna Isoaho artikkelissaan. Pelkillä numeroilla ei voi enää johtaa, määräysten antaminen ei voi olla enää johtajan perustehtävä. Taloudelliset arvot eivät enää riitä päätösten perusteluksi. Tässä laman pyörrytyksessä, kuka niihin enää uskoo? ”Taloudellisesti ja henkisesti kestävä tulevaisuus tarvitsee toteutuakseen eettisesti kestävää johtamista tänään, huomenna ja joka päivä” – oli yksi hänen ajatuksistaan.

Esimiestyö on johtamista. Näin myös osastonhoitajan työ. Johtaminen taas on hyvin pitkälle viestintää. ”Asiantuntijoiden johtaminen ei onnistu ilman viestintätaitoja. Onko meillä kykyä vuorovaikutukseen? Pitäisikö työhaastattelussa tai kehityskeskustelussa kysyä niiden perään?” kyseli Elina Melgin omassa artikkelissaan. ”Esimies on se, jonka perässä muu porukka liikkuu.” – tai ei liiku. Vuorovaikutteista tämäkin, sillä johtamiseen on myös suostuttava. Tämä on erityisen haastavaa asiantuntijaorganisaatiossa, kuten meillä HUS:ssakin on viime aikoina saatu nähdä.

Tulokset ovat seurausta siitä, miten johto ja alaiset kommunikoivat ja luottavat toisiinsa, sanoi puolestaan henkilöstövalmentaja Paavo Martikainen. Esimiehellä on organisaatiossa suurempi merkitys kuin usein luullaan. ”Johtajan tehtävä on luoda työntekijöille turvallisuuden tunne, mikä mahdollistaa uusiutumisen”, totesi Ari Rahkonen, Suomen Microsoftin toimitusjohtaja. Samasta asiasta hän ja Minnariikka Rajala kertoivat, että merkitysten luominen on olennainen osa johtamista. Silloin palkaksi tulee kokonainen olo. Tunne siitä, että on tarpeellinen. Se motivoi, se innostaa. Taitava kapellimestari tunnistaa orkesterin yksilöiden vahvuudet ja saa aikaan nuottien mukaiset sävelet intohimoisesti soitettuna. Lisäksi hänen tulee huolehtia, että soittimet ovat parhaassa mahdollisessa vireessä.”

Aki Puska, Are Oy:n toimitusjohtaja, pitää yhtenä huippujohtajan ominaisuutena innostuneisuutta ja intohimoa (vertaa otsake, joka on hänen mottonsa). Puskan mukaan johtajalta vaaditaan kykyä antaa johdettavilleen uskoa, toivoa ja luottamusta. ”Menestyvä johtaja ei ulkoista itseään, vaan toimii aidosti osana työyhteisöään.” ”Johtaminen on palvelutyötä. Lisäarvoa ei synny keulakuvana olemisesta, vaan siitä, että johtaja palvelee muita.

Mielestäni TEOS-yhdistyksellä on varsin merkittävä paikka johtajan kykyjen vahvistamisessa, sillä kuten Ari Rahkonen toteaa, ”innovaatiot ja uudet ajatukset syntyvät kumppaneiden ja asiakkaiden kanssa kohtaamisissa usein varsinaisen työpaikan ulkopuolella.” Myös Anders Sundroosin, Leadership Management International, mukaan johtamista voi harjoitella vapaa-ajalla, esimerkiksi hän ottaa fyysisen kehittymisen. Tavoitteeksi asetettu uiminen tai lenkkeily kerran viikossa, vahvistaa onnistuessaan luottamusta omiin kykyihin. Hän toteaa myös: ”Ellet tee mitään, et saa mitään. Jos teet niin kuin olet aina tehnyt, saat niitä tuloksia, joita olet aina saanut.”

Haasteellista. Kasvaminen johtajana. Mitä itse haluat johtajana? Millaisia tuloksia tavoittelet? Milloin sinulla itselläsi on tyytyväinen, tasapainoinen ja - kokonainen olo? Toisaalta jos haluat huipulle, on oltava valmis tekemään lujasti töitä. Joku on sanonut: ”Shoot for the moon – even if you miss, you are among the stars.”


TEOS-lehti 1/2010

Tahtoisin ihan tavallisen työpaikan

Rauni Heija

2009
’Työnjako on muuttunut, 4 hoitajaa on poissa, teen seuraavat työvuorolistat kunhan ensin…’

2010
’Työnjako on ok, apulaisosastonhoitaja viimeistelee seuraavat listat huomenna.’

’En osaa tätä, kun minua ei vielä ole tähän asiaan perehdytetty…’

’En osaa tätä, kun en ole vielä tähän asiaan perehtynyt…’

’Määräyskirjoihin tarvitaan jatkoa ensi kuulle, lähetän ohessa täyttölupa-anomukset ja palvelusuhdeilmoitukset…’

’Puhelussasi ilmoittamien tietojen mukaan ohessa kirjoittamani määräyskirjat, nyt sijaisten määräyskirjat kesään asti ok.’

’Hoitoisuusraportit näyttävät punaista, mitä hoidossa on muuttunut?´

’Muutimme ajanvarauspohjia, näkyykö hoitoisuudessa?’

’Kustannustietoja ei ole käytettävissä, tarkista määrittelemäsi hakuehdot.’

’Kuukausiraportit ovat valmistuneet, oheisesta linkistä pääset tarkastelemaan yksikkösi tietoja.’

Työpaikalla vuoden vaihtuminen on aina taaksepäin ja eteenpäin katsomisen aikaa. Yliopistollisen sairaalan kahden poliklinikan johtajana toivon, että
1. saan tänä vuonna apulaisosastonhoitajan työparikseni, joka omalla itsenäisellä työpanoksellaan kehittää kahden poliklinikkamme hoitoyön johtamista,
2. työpaikallamme leviää aktiivinen oman työn ja ammattitaidon kehittämisen ote
3. myös minun esimieheni saa nykyistä itsenäisemmän roolin hoitotyön johtamisessa
4. käytämme ja käytämme oikein toiminnan seurannan mittareita
5. minulla on välineet myös toiminnan kustannusten seuraamiseksi

Toivomukseni eivät kirjattuina näytä ’ihmeellisiltä’, minä toivon riittäviä resursseja johtaa motivoituneita, aktiivisia alaisia, riittävillä valtuuksilla varustetun esimiehen ja kunnolliset välineet toiminnan johtamiseen.

Yhdistyksen 31. toimintavuosi on kulumassa jo hyvää vauhtia, TEOS ry:n vuosikokouksessa valittu hallitus aloittaa huomenna, maaliskuun alussa, työskentelynsä järjestäytymiskokouksessaan. On kuin hyvissä häissä – jotakin vanhaa, jotakin uutta. Puolet hallituksesta on vaihtunut, mutta vanhat puheenjohtajat jatkavat. Hallituksesta jäivät pois emerita osastonjohtajat Mirjami Pyykkö ja Sofia Kujala, joita haluan vielä tässä kiittää osastonjohtajien puolesta tehdystä työstä niin terveydenhuollossa kuin TEOS-yhdistyksessä.

Yhdistyksen hallitus pyrkii tänäkin vuonna järjestämään erinomaiset opintopäivät tiedolla johtamisesta. Ja jo huhtikuussa järjestämme kahden vuoden tauon jälkeen osastonjohtajan hyvinvointiin liittyvän koulutuslauantain. Seuraa nettisivuja, joille ohjelmat ilmestyvät lehteä nopeammin. Nettisivuilla on myös julistettu jäsenhankintakilpailu, johon osallistumalla sinulla on mahdollisuus voittaa ilmaisen osallistuminen opintopäiville!

Kirjailija Irja Askolan sanoja lainaten voisi meille osastonjohtajille, meidän alaisillemme ja esimiehillemme antaa ohjeeksi

kuuntelee, kun puhutaan
vastaa, kun kysytään
kertoo, jos tietää
auttaa, jos pystyy

Hyvää esimiestyön vuotta sinulle, osastonjohtaja!
Kantvikissa 28. 2. 2010

TEOS-lehti 4/2009

Pääkirjoitus

Sofia Kujala

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo!
Armas Joulu jo kutsuu meitä,
taasen muistojen suurten luo...

Joulu. Sana joulu herättää minussa monenlaisia muistoja; oman lapsuuteni jouluja, omien lasteni jouluja, ensimmäinen jouluni sairaanhoitajana, ensimmäinen jouluni osastonhoitajana.

Lapsuudessa jouduin mielestäni aina odottamaan joulua hyvin pitkään. Monet kerrat ehdin kysellä, että milloin se joulu oikein tulee. Toki pienellä tytöllä oli myös lahjatoiveita. Aluksi sain toiveistani kertoa vanhemmilleni hiljaa kuiskaten. Kun opin kirjoittamaan, jätin kirjeeni Joulupukille tiettyyn paikkaan, josta tontut veivät sen pikaisesti Joulupukille. Rakkain joululahjani oli iso nukke, joka osasi seistä ja sulkea silmänsä. Se nukke on minulla vieläkin. Erityisesti muistan jouluista lämpimästi aistittavan tunnelman, kiireettömyyden ja yhdessälon.

Omien lasteni jouluissa saan vuorostani valmistaa heille joulua. Toivon että nyt jo aikuiset lapseni kokevat joulun lämpimästi ja tunnelmallisesti kiireettömässä yhdessälossa.

Ensimmäisestä joulustani sairaanhoitajana vuonna 1971 muistan jotain. Osasto koristeltiin jouluiseksi. Joulu oli erityinen niille potilaille, jotka joutuivat viettämään joulunsa sairaalassa. Joulun ajan ruoka oli herkullista. Osastolla oli muun muassa hedelmiä tarjolla potilaille. Päiväsalin pääty oli peitetty valkoisin liinoin, koristettu kukkasin ja elävin kynttilöin. Joulukuusessa oli jo silloin sähkökynttilät. Jouluaaton hartaus, jossa oli jokin kuoro laulamassa, kuului osastollekin keskusradion kautta. Erityinen oli joulu työvuorossa olevalle henkilöllekin. Joulu oli arkea kiireettömämpi. Omaa juhlatunnelmaani kohotti pitkähihainen sairaanhoitajan leninki, valkoiset sukat ja valkoiset nauhalliset korkokengät.

Joitakin muistikuvia minulla on myös ensimmäisestä joulustani osastonhoitajana vuonna 1973. Osasto koristeltiin jouluiseksi kuusineen ja kynttilöineen. Koristelemassa oli mukana työtovereitani ja potilaita, jotka vointinsa puolesta siihen kykenivät. Yhdenkin joulupallon oksaan nostaminen näytti sairaalajoulussa olevan potilaalle mieluinen. Minulla oli myöss mahdollisuus osallistua joulupyhien potilaille tarkoitettuun ohjelmaan, koska esimerkiksi moni tarvitsi apua päästäseen aattohartauteen tai kuorolaulua kuuntelemaan. Myöhempinäkin vuosina osa potilaista lähti joulun viettoon jo aatonaattona. Siksi osastollani oli tapana juoda yhdessä joulukahvit aamusella henkilökunnan paistamien joulutorttujen kera. Siinä hetkessä alkoi aina minun jouluni. Työkenttääni kuuluvilla poliklinikoilla joulukoristelun ohella joulua juhlistettiin työryhmien kesken eri tavoin osastoni työyhmää unohtamatta.

Tuleva joulu on viimeinen jouluni osastonhoitajana. Olen sanoutunut irti virkasuhteesta ja jään ansaitulle vanhuuseläkeelle 1.1.2010 alkaen. Työvuosia sairaalamaailmassa on kertynyt läes 40 vuotta. Se on pitkä aika. Monenlaiset muutokset ovat myllertäneet työkenttääni. Yleensä olen kokenut myllerryksen lopulta haasteena, johon upeat työryhmäni ovat tarttuneet vieden kehittämistä eteen päin. Toki on minulla ollut työssä raskaitakin aikoja. Lopettelen työuraani rauhallisin ja hyvin mielin. Olen tehnyt työni niin hyvin kuin olen siihen pystynyt. Työ osastonhoitajana on näinä vuosikymmeninä muuttunut. Muistan kuinka jo sairaanhoito-oppilaitoksen hallinnon tunnilla opettaja toisteli, että osastonhoitaja on osastollaan avainhenkilö. Silloin en oikein tajunnut mitä kaikkea muutakin se merkitsee ”isoimman avainnipun ohella”. Vuosikymmenien saatossa lausahdus on kirkastunut: osastonhoitaja on osastonsa ehdoton johtaja, kuten syksyn opintopävilläkin saimme kuulla. Osastonhoitaja on siis ansainnut paikkansa ja toivottavasti tulevaisuudessa myös palkkansa työkenttäänsä laajuutta vastaavana.

Osastonhoitajakollegat ovat vuosien varrella tulleet yhä täkeimmiksi yhteistyökumppaneiksi omien työryhmien jälkeen. Tiedämme, että osastonhoitajan työssä on asioita, joita vain toinen osastonhoitaja voi ymmärtää. Arjen jakaminen kollegan kanssa on erityisen antoisaa. Siksi jäsenyys Terveydenhuollon osastonjohtajat ry:ssä on antanut minulle paljon. Eniten olen nautiskellut vertaistuen mahdollisuudesta.

Lopuksi haluan toivottaa rentouttattavaa Joulun aikaa ja kaikinpuolin hyvää Uutta Vuotta 2010!

TEOS-lehti 3/2009

Sadonkorjuun aika

Mirjami Pyykkö

Tuntuu hiukan haikealta muistella taaksepäin lähes neljää vuosikymmentä, jotka olen viettänyt Meilahden sairaalassa. Tulin sinne erikoissairaanhoitajana seitsemänkymmentäluvulla. Tuosta ajasta olen ollut apulaisosastonhoitajana ja osastonhoitajana kolmisenkymmentä vuotta. Nyt viimeiset kaksi vuotta ylihoitajana Jorvin sairaalassa.

Osastonhoitajan työ on muuttunut potilaan vieressä kulkijasta henkilöstönsä/yksikkönsä johtajaksi ja työn kehittäjäksi. Teknologian kehityksen myötä työ on siirtynyt enemmän erilaisten välineitten kautta tapahtuvaksi. Osastonhoitajan työajasta suuri osa kuluu sähköpostin/tieto-tekniikan kautta tapahtuvaksi. Kontaktiaika henkilöstöön on vähentynyt ja työajan hallintaongelmia on alkanut esiintyä. Työaikanani olen kokenut kolme isoa organisaatiomuutosta, oman osastoni sulkemisen kaksi kertaa, henkilöstösiirrot ja uusien sijoitusten järjestämiset. Suuri henkilöstöpula ja ulkomaisten työntekijöiden sijoittuminen työtovereiksi on ollut viime vuosien uusi asia. Osastohoitajan työhön ovat kuuluneet monet rakennushankkeet, monet remontit ja muutot. Syyttä ei sanota, että insinöörikoulutuksesta olisi ollut apua.

Mitä olen oppinut johtajuudesta ja olenko muuttunut tuona aikana ihmisenä? Naisyhteisöjen johtajuus on haastavaa. Yhdenkin miesjäsenen mukanaolo muuttaa työilmapiiriä, näin olen huomannut. Ohjenuoranani on ollut läpi työuran pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja kaikkien työntekijöiden huomioimiseen. Sairaalat ovat edelleen hierarkkisia, mutta omalla osastollaan jokainen johtaja pystyy sitä madaltamaan.

Suomalainen sairaanhoitaja on ollut tähän asti sopeutuja, hiukan hiljainen osaansa tyytyjä. Harvassa on Paula Risikko -tyyppistä vaikuttajaa, enemmänkin pukukoppipurnaajia. Tähän on tultava muutos. Ylös kopeista vaikuttamaan yhdistyksissä, kunnallispolitiikassa, seurakunnissa. Turha odottaa muutosta muilta, jos ei itse siihen pysty. Kirjoitamme lehtiin liian vähän. Olemme kuitenkin hoitotyön asiantuntijoita omilla alueillamme, vaikkapa esimerkiksi vanhustenhuolto keskustelut tänään.

Itse olen koko urani ajan vaikuttanut jossakin yhdistyksessä ja en ole sitä koskaan katunut. Yhdistystyö on antanut jyviä uusien ideoiden kasvattamiseen, vertaistukeen ja tietoon siitä mitkä asiat missäkin päin ovat keskeisiä. Ihmisenä olen oppinut suvaitsevuutta ja pitkäjänteisyyttä. Työ on ollut haasteita täynnä ja vaatinut persoonallisuuden kasvua kokemuksien kautta.

Kiitän Terveydenhuollon osastonjohtajat ry -yhdistystä miellyttävistä vuosista ja siirryn 38000 muun vanhuuseläkkeelle menijän joukkoon.

 

TEOS-lehti 2/2009

Tärkeintä ovat ihmiset

Maarit Sinisaari-Eskelinen

Olen ollut osastonhoitajana tänä keväänä neljä vuotta. Bennerin teoriaa mukaillen alan pikku hiljaa olla pätevä. Bennerin mukaanhan kehittyminen aloittelijasta asiantuntijaksi vie viitisen vuotta. Siinä ajassa ihminen kehittyy tehtävässään ja oppii sen vaatimia taitoja niin että arki sujuu. Ja alkaahan minulta päivittäiset ja vuosittaiset rutiinit pikku hiljaa sujuakin. Haluni oppia uutta ja kehittyä lisää on valtava. Pidän kirjoista ja niinpä kirjahyllystäni löytyy ansiokas rivistö johtamista käsittelevää erilaista kirjallisuutta. Olen pyrkinyt tutustumaan johtamiseen ennakkoluulottomasti ja laaja-alaisesti lukien niin jääkiekkovalmentajan, kenraalin kuin kansainvälisen autoteollisuuden johtajankin ajatuksia ja käsityksiä johtamisesta. Teoriatietoa siis on! Mutta onko viisautta?

Edeltäjäni, eläkkeelle jäävä osastonhoitaja perehdytti minut uuteen työhöni. Hän kulki rinnallani alussa parisen viikkoa. Se tuntui hyvältä. Vielä kesän aikana hän keikkaili osastollamme. Tämä aiheutti henkilökunnassa jonkin verran hämminkiä. Osastolla oli nyt kaksi voimakasta johtajaa: kokenut ja kannuksensa ansainnut karismaattinen johtaja sekä tuore, kannuksiaan ansaitseva kelpo tulokas. Kaksi erilaista näkemystä siitä, miten päivittäistä hoitotyötä johdetaan. Sinä kesänä en edes unelmoinut haastavani edeltäjääni. Sen verran oli minullekin karttunut hoitajana viisautta. Nyt vuosia myöhemmin hymyilyttää.

Kevään perehdytysviikoista ja kesän keskusteluista minulle jäi päällimmäiseksi mieleen kokeneen osastonhoitajan sanat: ”Kaikkein tärkeintä ovat ihmiset ja heidän hyvinvointinsa.” Hänen toimintaansa luonnehti samanaikaisesti tiukka johtaminen ja nöyryys. Linjaukset olivat selvät. Kaikki tiesivät, miten asiat tehdään, koska linjaukset olivat syntyneet yhdessä keskustellen. Vai mitä mieltä sinä olet? Esimerkiksi välittömästi osastonhoitajien kokouksen jälkeen osaston henkilökunta kerääntyi kansliaan ja osastonhoitaja esitti tiivistetysti, mitä asioita oli käsitelty ja mitä tällä hetkellä oli suunnitteilla. Sen jälkeen alkoi asioiden mutustelu. Niistä keskusteltiin niin epävirallisesti kahvipöydässä kuin kahden kesken vastuuhoitajien kanssa. Osastonhoitaja oli kiinnostunut kaikkien mielipiteistä. Asioita pohdittiin ja arvioitiin monipuolisesti niin epäkohtien kuin vahvuuksienkin näkökulmasta. Vai mitä mieltä sinä olet? Seuraavalla kerralla kollegallani oli vietävänään osastonsa terveiset suunnittelukokouksiin: olette miettineet asiaa näin, kun taas meidän osastomme henkilökunta on tätä mieltä…

Haluan kasvaa samanlaiseksi henkilökuntaansa arvostavaksi ja kuuntelevaksi johtajaksi kuin edeltäjäni – ”tärkeintä on ihmiset ja heidän hyvinvointinsa”. Jotta hoitajat voivat ottaa asioihin kantaa ja esittää näkemyksiään, heillä tulee olla tietoa oman yksikkönsä tavoitteista sekä siitä, mikä on jokaisen tehtävä ja mitä heiltä konkreettisesti odotetaan. Jotta hoitajat voivat ottaa kantaa ja esittää näkemyksiään, tulee työilmapiirin olla niin turvallinen että myös eri mieltä oleminen ja virheet ovat sallittuja. Jotta hoitajat voivat saavuttaa unelmansa, tulee heillä olla tilaa, mahdollisuuksia sekä ilmaa siipien alle. Olen pitkällä kun tuon tavoitan.

 

TEOS-lehti 1/2009

”Olen kolmekymppinen…”

Rauni Heija

Rauni HeijaKuluva vuosi on yhdistyksen juhlavuosi, joka huipentuu 30-vuotisjuhlaopintopäiviin syyskuussa Finlandia-talolla. Opintopäivien teema ’Yhteisöllisyys ja kumppanuus – muuttuva osastonjohtajan työ’ nostaa esille keskeisiä johtamisen kysymyksiä. Toivottavasti ohjelma houkuttelee mahdollisimman monen jäsenen osallistumaan, opintopäivillä on mahdollisuus virallisen ohjelman lisäksi kollegojen tapaamiseen ja yhteiseen keskusteluun.

STM valmistelee uutta hoitotyön toimintaohjelmaa ja TEOS-hallitus antoi oman lausuntonsa ohjelmaluonnokseen. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota lähiesimiesten työn määrän kasvuun. Osastonjohtajien vastuualueet ovat laajentuneet; perusteluna laajentumiselle on usein käytetty, että ’asioita voi tehdä uudella tavalla’ eikä eläköityvää tarvitse korvata uudella esimiehellä. Vaikka esimiestyö on muuttunut, niin muutos ei välttämättä ole tapahtunut niin, että se olisi vapauttanut resursseja ottamaan vastaan uusia vastuuyksiköitä ja alaisia. Vastuuyksikkö muodostuu esimiestyön näkökulmasta työntekijöistä, jolloin vastuualueiden laajeneminen on saattanut merkitä alaisten määrän lisääntymistä jopa kymmenillä hoitotyöntekijöillä. Voidaanko enää puhua lähiesimiehestä, kun alaisia on lähes sata tai jopa sen yli? Tätä keskustelua on usein käyty myös TEOS-hallituksessa. Esimerkiksi kehityskeskustelujen toteuttaminen voi käytännössä olla mahdotonta, jotta keskustelussa laaditulla kehittymissuunnitelmalla olisi todellista merkitystä työntekijän ammatillisen kehittymisen kannalta.

Osastonjohtajan työssä on lisääntynyt myös erilainen sihteerin työ ja monien asioiden ylläpito. Yhdistys painotti lausunnossaan, että työhön tuleekin saada sellaista apuvoimaa, jonka avulla voidaan vapauttaa lähiesimiehen aikaa hänen perustehtävälleen. Itse sain viime viikolla pukukaappien avaimet ja panttirahat, koska ylihoitajalla ei ole enää sihteeriä, joka aiemmin hoiti nämä asiat. Niinpä tehtävä siirtyi minulle, jonka perustehtävänä on kahden poliklinikan johtaminen eikä työstä ole tähän mennessäkään ollut pulaa.

Päätöksiin vaikuttaminen asiaperusteluin on vaikeaa, koska johtamisen kannalta välttämättömät toiminnan seurantajärjestelmät ovat olemattomia. Tuntuu uskomattomalta, että vielä 2000-luvulla esim. talouden seurantaluvut ovat talouspäällikön takana eikä päivittäistä työtä johtava esimies saa niitä käyttöönsä. Toivottavasti uuden hoitotyön toimintaohjelman ja siihen liittyvien hankkeiden avulla saamme myös osastonjohtajalle työkaluja perustyön suorittamiseen. Hoitotyön asiantuntijat ovat yksi tällainen työkalu, me lähiesimiehet tarvitsemme heidän asiantuntemustaan avuksi näyttöön perustuvien hoitotyön toimintatapojen käyttöönottamisessa.

Muutokset sosiaali- ja terveydenhuollossa muuttavat automaattisesti myös meidän lähiesimiesten työtä. Lähiesimiesten johtamistyön ja -osaamisen nostaminen esille on keskeistä potilaan hyvän hoidon ja hoitotyöntekijöiden työhyvinvoinnin turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Me olemme ratkaisevassa roolissa terveydenhuollon tulevaisuuden kannalta.

Hyvää esimiestyön juhlavuotta meille jokaiselle!
Rauni Heija


TEOS-lehti 4/2008

Arvot terveydenhuollon arjessa
– shoppailua kirpputorilla?

Paula Laamanen

Paula LaamanenArvot ovat asioita tai ihanteita, joita pidetään tavoiteltavina tai hyvinä. Arvot voivat olla joko itseisarvoja eli itsessään tavoiteltavia tai välinearvoja, jolloin ne ovat välineitä tavoitteeseen pyrittäessä. Arvot ovat aina valinta. Kuka valitsee arvoni?

Maailma on globalisoitunut ja pirstoutunut. Länsimaisen kulttuurin arvopohja ei enää ole yhtenäinen. Esimerkiksi yhteistä kaiken kattavaa totuus-käsitettä ei enää ole. Vanhat perinteisesti käyttäytymistä ohjanneet eettiset normit eivät välttämättä enää toimi.

Terveydenhuoltomme arvot ovat rakentuneet länsimaisen kulttuurin arvopohjasta. Näistä saavat alkunsa kansainväliset sopimukset, Suomen perustuslaki, terveydenhuollon lainsäädäntö, erilaiset eettiset ohjeet ja hoitosuositukset.

Yhteisen arvopohjan murentuessa arvot ovat alkaneet myös kilpailla keskenään. Onko arvoista tullut halpaa? Tavaraa, jota käydään shoppailemassa kuin kirpputorilla ikään?

Terveydenhuollossa kaikilla on varmasti pyrkimys potilaan hyvään hoitoon. Miten tämä käytännössä toteutuu? Mahtuuko terveydenhuollon tehokkuusvaatimukseen enää itseisarvoja? Usko, toivo, rakkaus vai ohjaavatko toimintaamme vain välineelliset arvot: tehokkuus ja suoritteiden kasvu? Raha on helposti mitattavaa. Miltä kuulostaa sana terveydenhuoltotehdas? Potilaita sisään ja ulos, kuin voipaketit ikään, 24 tuntia ja seitsemänä päivää viikossa. Mutta kuka haluaisi itse tulla kotiutetuksi leikkauksen jälkeen sairaalasta yksinään taksilla klo 21? Kuka miettii potilaan puolesta sitä, miten tämä leikkauksen jälkeen saa sukat jalkaan, kuka vie koiran ulos tai miten jaksaa ottaa ne kymmenen askelta vessaan? Entä kun käsi vapisee, onnistuuko silmätippojen tiputtaminen? Mutta ainakin läpimenoaika sairaalassa oli tehokas.

Kuinka hyvin työntekijät tuntevat työpaikkansa arvot? Kuinka sitoutuneita he ovat niihin? Onko työnantajalla ja työntekijöillä yhteiset arvot? Sama päämäärä? Miten sovitetaan yhteen eri sidosryhmien arvot? Tehokkuus ja hyvä hoito? Onko siinä todellinen vai pseudoristiriita?

Tärkeintä on arvojen ankkuroituminen arkeen. Tämän toteutumiseksi pitäisi työpaikoilla käydä jatkuvaa arvokeskustelua. On uskallettava ottaa kantaa ja keskustella. Arvot antavat lujan perustan myös terveydenhuoltoon. Tietoisuus omista arvoista auttaa suuntaamaan toimintaa. Niiden avulla pystyy tekemään tietoisia ratkaisuja ja voi vaikuttaa työpaikan arvopohjaan ja sen muodostumiseen. Arvot jättävät sormenjälkensä kaikkeen: työhöni, kohtaamiini ihmisiin, potilaisiin ja työtovereihin. Millaisen jäljen?


TEOS-lehti 3/2008

Pääkirjoitus

Eeva HÄRKÖNEN

Eeva HärkönenTerveydenhuollon uudelleenorganisointi vaikuttaa olevan päivän puheenaihe kotona ja kylällä. Jokaisella on yllättäen vankka näkemys aiheesta. Julkisen hallintorakenteen sovittaminen yksityissektorin kaavaan tuo varmasti sekä suotuisia että haitallisia seurauksia niin kuin kaikki mittavat muutokset. Hoitotyön väliportaan hallinnon keventämisellä pelätään kuitenkin olevan seurauksia, joiden laajuudesta suunnittelijat eivät ole täysin perillä. Muutokset ravistelevat myös terveydenhuollon lähiesimiehiä. Tehtäväkenttä saattaa muuttua nopeassa tahdissa, joten huoli siitä, kohtaako uudet tehtävät valmistautuneena vai yllätettynä, voi olla aiheellinen.

Moni osastonhoitaja miettii tulevaisuuden näkymiä ristiriitaisin tuntein. Miten käy hoitotyön kehittämisen, kun uudella esimiehellä ei enää ole tuntumaa työn sisältöön? Pidetäänkö uudessa organisaatiossa arvossa myös hoitotyön hankkeita vai jyrääkö lääketieteen tekninen kehitys kaiken muun yli? Pystytäänkö hoitotyön kehityshankkeiden merkitys perustelemaan, jos päätöksiin vaikuttavat jatkossa vain yksioikoiset tehokkuuslukemat? Miten hoitotyön tekijöitä kohdellaan uudessa järjestelmässä? Pystytäänkö uudelle johdolle osoittamaan myös hoitotyön asiantuntemuksen merkitys? Mietteiden keskellä moni toisaalta toivoo muutosta myös nykyiseen tilanteeseen. Osastonhoitajan vähäinen päätösvalta ja johtamisen työkalujen puute haittaavat muuten antoisaa työtä. Päätösvaltainen esimiestaso tuntuu olevan lähes tavoittamattomissa. Miksi lähiesimiehen ja päättävän tahon välillä tarvitsi olla mitään ylimääräistä? Helpottuisiko asioiden hoitaminen, jos matka toimijoiden ja päättäjien välillä olisi lyhyempi? Saisiko osastonhoitaja uudessa järjestelmässä enemmän välineitä itsenäisempään johtamiseen?

Hoitajien siirtyminen muiden alojen työvoimaksi tiedetään olevan osaltaan viesti heikosta hoitotyön johtamisesta. Hoitotyön johtajien liian vähäinen vaikuttamismahdollisuus yksikön työmäärään ja mitoitukseen, hoitajien urakehitykseen ja henkilöstön palkitsemismahdollisuuksiin haittaavat alan kehitystä ja siten vähentävät hoitotyön vetovoimaisuutta. Riittävä voimavarojen vapauttaminen lähiesimiesten käyttöön yksikön tehokkaan johtamisen mahdollistamiseksi olisi todiste toimivasta organisaatiomallista. Kun siihen liitettäisiin mahdollisuus tiiviiseen yhteistyöhön vireän ja nykyaikaisen yliopiston kanssa kehittämis- ja tutkimushankkeiden puitteissa, pystyttäisiin epäilemättä houkuttelemaan takaisin myös alan organisointiin pettyneitä ja muutoksen toivosta luopuneita hoitotyön ammattilaisia.


TEOS-lehti 2/2008

Tehokkuus on tavoitteeksi terveydenhuoltoon

Heleena laitinen

Heleena LaitinenTehokkuus on oikeiden asioiden tekemistä ja asioiden tekemistä oikein. Tehokkuus on työyhteisöissä kaikkien yhteinen tavoite, joka saavutetaan joustavalla ja suunnitellulla toiminnalla. Jokaisella työntekijällä on oma vastuunsa perustehtävästään, tieto siitä mitä se sisältää ja mitä varten sitä tehdään. Moniammatillisessa työssä yhteinen nimittäjä kaikilla on yhteisvastuullisuus, jossa edetään yhteisiä päämääriä kohti. ’Samassa veneessä soutaminen’ tai ’puhaltaminen yhteen hiileen’ edellyttää jokaisen työntekijän keskittymistä omaan perustehtäväänsä toisten osapuolten työtä ymmärtäen ja kunnioittaen.

Tehokas työnteon tapa voi olla yksinkertaisempaa kuin mitä siitä ajatellaan. Vaikeaksi sen lienee tekevät ihmisten erilaiset intressit työssään ja käsitykset työstään. Kuitenkaan ilman ajattelun kehittymistä tuskin tehoa voidaan saavuttaa. Tehokkuuteen pyrkivässä toiminnassa tarvitaan paljon kysymyksiä, kyseenalaistamista ja kriittistä ajattelua. Kun ihminen keskittyy ajattelemaan kriittisesti, hän saattaa alkaa nähdä asioita toisin. Monien asioiden kyseenalaistaminen, kuten esimerkiksi vanhojen rutiinien, auttaa näkemään niitä uudessa valossa. Kaikissa työyhteisöissä löytynee vanhoja toimintatapoja, joiden äärellä voisi kysyä ’miksi teemme tämän kuten sen teemme?’

Työn muutoksissa yksi keskeinen tehokkuuden tavoite on poisoppiminen. Sen sanotaan olevan vieraantumista näennäisestä totuudesta ja uuden omaksumista. Siinä on luovuttava usein jopa vuosikymmeniä – kauemminkin – työyhteisöön ja omaan yksilölliseen työskentelytapaan kivettyneistä rutiineista ja tehtävistä. Terveydenhuollossa on nykyisin mainioita apukeinoja, joita hyödyntämällä työstämme mielekkäämpää ja helpompaa. Esimerkiksi uusi teknologia voi tuoda tehoa työhön, jos siitä halutaan ottaa tarpeellinen hyöty irti ja korvata sen tuomat edut vanhojen käytänteiden tilalle. Itsekseen uudistukset eivät kuitenkaan luo työhön tehoa tai helpotusta, vaan niiden eteen on tehtävä paljon työtä. Mutta onko niin, että vanhat tavat, tottumukset ja rutiinit jäävät ennalleen uusien toimintojen lisäksi ja työtaakka moninkertaistuu? Jos vanhat toimintatavat pidetään yllä teknologian uudistusten lisäksi, ottaa teknologia isännän aseman. Silloin työntekijät jäävät rengin tai piian asemaan ja he väsyvät ja turhautuvat.

Kaiken ei työyhteisöissä tarvitse muuttua. Työ tervey-denhuollossa on ja on aina oleva työtä ihmissuhteissa. Erityisluonteemme antaa työlle leiman, joka eroaa aina esineitä tuottavasta työstä. Sellaisia ovat esimerkiksi terveydenhuollon kulttuureissa vallitsevat eettiset lähtökohdat ja päämäärätietoinen toiminta potilaiden ja asiakkaiden hyväksi. Erilaisissa uudistuksissa on pohdittava, miten säilytämme työmme erityisluoneen ja miten sitä parhaiten vaalimme. Uusi ja vanha eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan mieluummin toisiaan tukevia.

Tehokkuus on asioiden yksinkertaistamista ja monien mutkien oikaisemista. Se ei ole työtahdin kiihdyttämistä vaan parhaimmillaan harmoniaa työnteossa. Itsestään tehokkuus ei synny, vaan vaatii paljon yhteistä pohdintaa ja työtä sen saavuttamiseksi. Lyhyesti Einsteinia siteeraten: ”Tee asiat mahdollisimman yksinkertaisesti, mutta ei yksinkertaisemmin.”


TEOS-lehti 1/2008

Terveiset Pirkanmaalta

Marja-Leena Haukkavaara

Tänä vuonna on juhlavuosi, Terveydenhuollon osastonjohtajat ry Pirkanmaan jaosto täyttää 10 vuotta!

Miten alajaosto syntyi. Osastonhoitajana työskentelyni alkoi vuonna 1995. Kollegaltani sain tietoa valtakunnallisesta osastonhoitajayhdistyksestä, hän antoi minulle luettavaksi vuoden 1996 TEOS-lehtiä. Silloisesta kirurgian klinikasta oli kaksi Marja-Leenaosastonhoitajaa mukana yhdistyksessä, minä ja loput klinikan osastonhoitajista liityimme 1997 yhdistykseen. Osallistuin yhdistyksen opintopäiville laivaristeilyllä 1997. Illallisella keskustelimme pöydässämme yhdistyksen toiminnasta, jäsenilloista ja muista asioista. Keskustelimme, että olisi mukavaa jos täällä Tampereen seudulla olisi myös osastonhoitajien kesken toimintaa ja tapaamisia. Helsinki tuntui silloin olevan etäällä. Kangasalan terveyskeskuksen osastonhoitaja Ritva-Liisa Lehtinen istui samassa pöydässä. Mietimme tarkemmin alajaoston perustamista. Syksystä aika vierähti kevääseen. Ritva-Liisan kanssa olimme keväällä yhteydessä, ja niin kutsukirje lähti alajaoston perustamiskokoukseen.

Yhdistyksen hallitukselle lähetimme huhtikuussa 1998 kirjeen, jossa kerroimme alajaoston perustamisesta ja saimme avustusta kokouksen järjestämiseksi. 3.6.1998 perustamiskokouksen alussa THT Terttu Munnukka alusti aiheesta ”Johtajuus”.

50 innokasta osastonhoitajaa oli kokoontunut perustamaan alajaostoa, 45 jäi perustamiskokoukseen. Viisi lähti pettyneenä pois, sillä he olivat apulaisosastonhoitajia eivätkä voineet liittyä yhdistykseen. Mukana perustamiskokouksessa olivat TEOS ry:n hallituksen jäsenet Tuula Sariola ja Anna-Maija Hallman auttamassa meitä perustamisen muodollisuuksissa. Nimiehdotuksista valinnaksi kolmesta vaihtoehdosta tuli avoimella äänestyksellä Pirkanmaan jaosto.

Yhdistyksessä oli jäseniä Pirkanmaalta 23 ennen alajaos-ton perustamista ja seuraavana vuonna jäseniä Pirkanmaalta oli jo 108. Vuosittain jäseniä on Pirkanmaan alueel-ta tullut lisää ja osoitetietojen perusteella laskien viime vuonna oli yhteensä 130 jäsentä.

Pirkanmaan jaoston toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää hoitotyön johtajuutta ja verkostoitumista Pirkanmaan alueella. Olemme järjestäneet koulutuspäiviä myös aiheista, joista olemme työssämme vastuussa ja jotka liittyvät henkilöstömme osaamiseen. Esimerkkeinä näistä mainittakoon yksilövastuinen hoitotyö, kirjaaminen ja myöhemmin sähköinen dokumentointi sekä dialogi hoitotyössä.

Olemme olleet vuosina 2000 ja 2003 vetovastuussa valtakunnallisten opintopäivien järjestämisestä. Nyt tänä vuonna olemme suunnittelemassa opintopäiviä Pirkanmaan jaoston 10-vuotisjuhlan merkeissä 18.9.–19.9.2008 Tampereelle. Päivien aiheena on Valta, vastuu ja viisaus osastonjohtajan työssä.

Tiedotuksen avuksi Pirkanmaan jaostolle perustettiin kotisivut vuonna 2000 ja sieltä löytää tietoa ajankohtaisista tapahtumista kuten myös aikaisempien opintopäivien ohjelmia. Nyttemmin kotisivu on koko yhdistyksen kotisivu ja olemme saaneet paremmin muistettavan kotisivun osoitteen, joka on www.teosry.fi.

Jäsenilloissa olemme oppineet tuntemaan kolleegoita Pirkanmaalla ja yhteydenotto erilaisissa asioissa on siten tullut helpommaksi.
Pirkanmaan jaoston hallituksessa toimiminen on antoisaa. Kuulemme monista asioista laajemmin, ja kokouksissa käyminen antaa aina voimaa omaan työhön. Vuosikokous järjestetään vuosittain viimeistään helmikuussa ja silloin myös valitaan hallitukseen jäsenet erovuorolaisten tilalle. Tervetuloa jäseneksi ja mukaan toimintaan!

Syksyllä tavataan opintopäivillä 18.9.–19.9.2008 Tampereella!

Marja-Leena Haukkavaara
Pirkanmaan jaoston puheenjohtaja


TEOS-lehti 4/2007

Odotinko turhaan...?

Rauni Heija
Rauni Heija

Hyvät osastonjohtajakollegat,

Tämä syksy on ollut odotuksen aikaa meille kaikille – muutkin osastonjohtajat kuin me synnytysten ja naistentautien toimialalla työskentelevät esimiehet olemme odottaneet. Ensimmäinen laskettuaika oli 7.10 ja nyt toinen 19.11. Marraskuun alussa tätä kirjoittaessani sovittelulautakunta tekee työtä Tehyn joukkoirtisanoutumisten välttämiseksi. Lukiessasi tätä me kaikki tiedämme mitä tapahtui terveydenhuollon työpaikoilla 20.11.

Ennen kevään vaaleja puhuttiin todellisesta panostuksesta hoitajien palkkoihin – joku meistä vielä muistaa lupauksen 500 eurosta. Summa koki uskomattoman inflaation – poliitikon 500 euroa muuttui 30 euroksi hoitajan palkkanauhassa. Moni koki itsensä petetyksi – äänestimmekö vaaleissa vain myyvimmästä mainoslauseesta? Opintopäivillä pelimanni soitti tuttua kappaletta, jossa lauletaan ’Odotin turhaan sinua rakkain…’, monella oli samanlaiset tunnelmat, odotammeko nytkin turhaan oikeutettuja palkankorotuksia?

Helsingin Sanomissa on päivittäin ollut luettavissa hoitajien palkankorotusvaatimuksia tukevia, mutta myös vastustavia yleisönosastokirjoituksia. Vielä 2000-luvulla joku kirjoittaa ’kutsumusammatista, jossa palkka ei ole pääasia’. Monelle meistä hoitajan työ on toki kutsumus, mutta kutsumuksella et voi maksaa Prisman kassalla!

Matala palkkataso yhdistettynä suureen vastuuseen ei houkuttele yhä pienenevien ikäluokkien nuoria hakeutumaan hoitajakoulutukseen ja hoitajan työhön. Työvoimapulaa suunnitellaankin Helsingissä helpotettavan tuomalla filippiiniläisiä sairaanhoitajia suomalaiseen lähihoitajakoulutukseen ja sen jälkeen lähihoitajan työhön vanhustenhuoltoon. Suunnitelmat kotiin Filippiineille lähetettävästä rahoista voivat kuitenkin jäädä toteutumatta pääkaupunkiseudun hintataso huomioiden!

Perusteluna filippiiniläisten sairaanhoitajien valitsemiseen oli syyskuisen Iltalehden mukaan palvelukulttuuri, vanhusten kunnioittaminen ja hymyileväisyys. Kuinka paljon mieluummin olisin lehdestä lukenut perusteluiksi ’osaaminen, osaaminen ja osaaminen’. Pidetäänkö osaamista niin itsestään selvänä, ettei sitä tarvitse maininta vai näyttääkö luettelo todellisen epäkohdan – onko meiltä unohtunut tavalliset hyvät tavat ja ystävällisyys potilaita kohtaan?

Tämän vuoden TEOS ry:n opintopäivien otsikkona oli ’Osastonjohtaja terveydenhuollon tukipilarina’. Uusin tieto johtamisesta ja hyvistä käytännöistä sekä mahdollisuus verkostoitua toivottavasti lujitti päiville osallistuneita yli 140 terveydenhuollon tukipilaria. Tämän lehden luentoreferaatit ja osallistujien haastattelut antavat mahdollisuuden vielä palata keskeisiin johtamisen kysymyksiin.

Yhdistyksen puheenjohtajana haluan tuoda esille todelliset tekijät näiden erittäin hyvin onnistuneiden päivien takana – yhdistyksen hallituksen jäsenet ovat tehneet työtä edellisistä Naantalin opintopäivistä lähtien saadakseen opintopäivistä ajankohtaiset antamaan työkaluja jäsenten jokapäiväiseen esimiestyöhön niin opintopäivillä kuin tämän lehdenkin välityksellä. Kiitos teille jokaiselle!

Lumisessa Kantvikissa 4.11.07
Rauni Heija


TEOS-lehti 3/2007

Sadetta, hellettä...

Kirsti Knaapi

Kirsti KnaapiKesäkuussa saimme lukea Kuopion yliopiston hätkähdyttävästä tutkimustuloksesta otsikolla: Terveydenhuollossa liikaa leikkauksia ja henkilökuntaa. Tutkimustuloksen julkaisemisen aikoihin kuuntelin päivittäin osastohoitaja kollegoiden huolia osastojen kriittisestä henkilökuntatilanteesta. Juttu tuntui loukkaavalta; vielä tästäkö meidän pitää supistaa, mutta miten?

Onko tilanne todella näin, olemmeko me tehottomia ja onko meitä liikaa? Julkaisemisajankohtakin mietitytti, onko tämä provokaatiota terveydenhuollon tilasta juuri ennen tiukkojen tulopoliittisten neuvottelujen alkua? Juttu onneksi sai aikaiseksi kohua vain muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen en siitä ole kuullut.

Tutkimuksen tuloksessa kritisoitiin laitospaikkojen määrää ja toiminnan tehottomuutta. Omassa yksikössäni olemme piirtämässä prosesseja. Aloittaessamme työtä kuulin paljon purnausta, että juurihan nämä piirrettiin muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä olemme tehneet noin puolet työstä ja olen hämmästynyt työn tuloksista. Juuri muutama vuosi sitten piirretyissä prosesseissa on päällekkäisyyksiä. Muutosten aikaansaaminen ei yleensä ole helppoa, mutta jotain räikeitä epäkohtia olemme korjanneet ja olen vakuuttunut että kunkin vastaanoton prosessin läpikäynti on herättänyt keskustelua, jonka seurauksena tarkastelemme entistä kriittisemmin vastaanoton sisäistä toimintaa. Rutiinit ja totutut tavat ovat asioita joita pitää aika ajoin tarkastella kriittisesti ja miettiä onko työssämme tehostamisen varaa. Meidän pitäisi myös oppia hyödyntämään uusien työntekijöiden avointa tarkastelukulmaa osastomme toiminnan suhteen.

Mutta onko meillä niin kiire että emme ehdi edes miettimään koko asiaa. Kiire tappaa luovuuden ja tietysti uuvuttaa henkilökunnan. Olemme oravanpyörässä…

Laitospaikkojen määrän kritisointikin tuntuu omasta yksiköstäni katsottuna vieraalta ajatukselta. Joka vuosi törmäämme ajoittain tilanteeseen että vuodeosastoilla ei ole tilaa. Useinhan se paikka kuitenkin löytyy, mutta odotusaika päivystyksessä voi olla pitkä ja paikan järjesteleminen vaatii monen potilaan siirron ja ehkä jonkun kotiuttamisenkin.

Syksyn tavoitteena on saada tuntuva palkankorotus, ja sitä hoitoalalla todella ensimmäiseksi tarvitaan. Mutta pitää muistaa että raha ei korjaa kaikkea, luo ehkä alan houkuttelevammaksi, mutta sisäiset prosesseja on edelleen paljon korjaamatta. Mielestäni palkan lisäksi tarvitsemme kipeästi uutta innovatiivista katsontakantaa terveydenhuoltoon, ruohonjuuritasosta ylimpään johtoon, rahoitusmalliin, työnjakoon jne.

Kritiikki on varmaan paikallaan, mutta totuus on se että tälläkin hetkellä jossain sairaanhoitaja miettii minne sijoittain tämän potilaan kun kaikkialla on täyttä ja jossain joku hoitaja tekee kahden hoitajan työt kun vuorosta sairastuneen tilalle ei saatu ketään ja potilaita on osasto täynnä. Nämä perusongelmat pitäisi saada ensimmäiseksi kuntoon.


TEOS-lehti 2/2007

Isot muutokset ruohonjuuritasolla

Tuula Lahti

Koivuissa lehdet kuin sydämet pienet,
ruoho on nostanut tuuleen taas pään.
Pilvien valkeat pumpulisienet
taivaalla merkkinä poutaisen sään.

J. Itkonen

Kevät on pitkällä, vaikka vasta on huhtikuun puoliväli. Pensaissa on isot silmut, narsissit ja krookukset kukkivat ja nurmi jo paikoitellen viheriöi. Kevät on aina toivoa täynnä. Keväisin aina ajattelee, että ensi talven otan rennommin ja toivoo, että työtahti olisi hieman helpompi. Kuinka ollakaan, kun syksy koittaa, löytyy aina uusia haasteita, tehtäviä ja muutoksia, joihin ei voi varautua.

Tuula LahtiViime kesänä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä toteutettiin organisaatiomuutos, jonka seurauksena syksyllä työyksiköstäni päätettiin siirtää toimintoja toisiin sairaaloihin. Nopeasti tehdyt päätökset muutoksista aiheuttivat ”ruohonjuuritasolla” monia haasteita. Tiettyjen potilasryhmien lähetekäytäntöön oli tehtävä muutoksia ja näistä muutoksista tuli tiedottaa mm. potilaita ja lähettäviä lääkäreitä. Erikoisalojen siirtyminen edellytti, että opetimme toisen sairaalan hoitajia hoitamaan heille uusien erikoisalojen potilaita. Meiltä siirtyi myös yksi sairaanhoitaja toiminnan mukana toiseen sairaalaan. Päätöstä tehtäessä ei kuitenkaan osattu huomioida kaikkea. Ei ollut riittävästi tila ja henkilöstöresursseja, jotta kaikki muutokset kyettiin toteuttamaan viime syksyn aikana, vaan toteutus tarvitsi lisäaikaa. Tässä muutosrumbassa opettelimme lisäksi uuden potilastietojärjestelmän käyttöä syksyn aikana ja sen käyttöönotto tapahtui vuoden lopulla.

Tähän nämä muutokset eivät jääneet, vaan olemme talven aikana myös valmistautuneet jo ensi syksyyn, jolloin loputkin laskimokirurgian potilaat siirtyvät meiltä pois ja tilalle tulee lisää yleis- ja gastroenterologista kirurgiaa. Kesän aikana Meilahteen valmistuu myös uusia tiloja, mihin siirtyy Marian sairaalan urologinen yksikkö. Täten Meilahteen tulee iso kirurgian poliklinikka: henkilökunta-, lähete- ja potilasmäärät kaksinkertaistuvat nykyisestään. Esimiehenä tällaisten muutosten läpivieminen on aikaa vievää ja vaativaa. Normaalin osastonhoitajantyön lisäksi sain siis hoidettavakseni yhdistymiseen liittyvien käytännön asioiden järjestämisen. Yhdistyminen aiheuttaa runsaasti kokouksia eri tasoilla. Näiden kokousten järjestelyt ja niihin osallistuminen vie paljon työaikaa. Aika ei riitä tietenkään niin hyvin kuin haluaisi, ei työyksikön johtamiseen saati sitten muutosjohtamiseen.

Henkilöstössä muutokset aiheuttavat usein ristiriitaisia tunteita. Ahdistavia tunteita voi aiheuttaa mm. toiminnan muutokset, uuden oppiminen, sopeutuminen, uudet työtoverit ja esimiehen vaihtuminen. Tässä muutoksessa positiivisien tunteiden herättäjänä on ollut se, että henkilöstöä on kuultu ja heidän toiveitaan pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Hoitohenkilökunta on saanut olla suunnittelemassa uusia tiloja. Positiivisena koetaan myös se, että Marian sairaalan henkilökunta voi siirtyä kokonaisuutena Meilahteen. Olemme pyrkineet suunnittelemaan ja toteuttamaan muutoksen moniammatillisella yhteistyöllä ja hyvässä hengessä. Osastonhoitajaverkosto on toiminut hyvin. Tässä kiitokset kollegoille: Marian, Jorvin ja Peijaksen sairaaloiden kirurgian poliklinikoiden osastonhoitajille Irmeli Uusitalolle, Sirkka-Liisa Porrakselle ja Pirjo Nihtilälle.

Aurinkoista kevättä odottaen
Tuula Lahti


TEOS-lehti 1/2007

Ihanaa – takaisin osastonhoitajan työhön!

Rauni Heija

Rauni HeijaOlin osan viime vuotta virkavapaalla omasta työstäni kouluttajana sähköisen hoitokertomuksen käyttöönottoprojektissa. Omassa organisaatiossani ei osastonhoitajalla ole mahdollisuutta työkiertoon ja otin tämän projektin työkiertona viiden vuoden osastonhoitajan pestin jälkeen.

Mitä sain itselleni ja osastonhoitajan työhöni? Opin tuntemaan suuren joukon ammattitaitoisia terveydenhuollon ammattilaisia, jotka työskentelevät erittäin vaativissa tehtävissä hyvin huonokuntoisia potilaita hoitaen. Näin myös ammattilaisia, jotka elävät työpaikkansa pitkässä historiassa niin lujasti, ettei 2000-luku heitä vielä kosketa.

Sähköisiin järjestelmiin siirtyminen on suuri muutos ja tässä muutoksessa pitää olla selkeä johdon tuki. Tällä en tarkoita vain ylihoitajan ja osastonhoitajan sitoutumista; sitoutuminen pitää lähteä toimialan huipulta asti ja lääketieteellisen johdon tulee myös tukea muutosprosessin läpiviemistä. Tämä sitoutuminen pitää näkyä puheiden lisäksi riittävän resursointina; nykyisellä työmäärällä ei sähköisten järjestelmien käyttöönottoja voi tehdä työn ohella ylikuormittamatta henkilökuntaa!

Siirtyminen osastonhoitajan tehtäviin takaisin on vapauttanut minut koulutusten minuuttiaikataulusta, olen vapaampi rakentamaan työpäiväni kuin kouluttajana. Samalla roolini on siirtynyt takaisin taka-alalle, kouluttajana on konkreettisesti toisten edessä koulutusluokassa, osastonhoitajana olen taas taustavaikuttajana luomassa toisille edellytyksiä tehdä hyvää hoitotyötä.

Kouluttajana toimiminen opettaa myös kouluttajaa – sain nähdä hoitotyötä ja hoitotyön johtamista reumatologiassa, nefrologiassa, ortopediassa, suu- ja leukakirurgiassa sekä elinsiirtokirurgiassa. Sähköisen hoitokertomuksen käyttöönotto tuo esille hoitotyön kirjaamisen nykytilan, ovathan hoitajat hoitokertomuksen ’pääkäyttäjiä’. Osastonhoitajalla on keskeinen rooli kirjaamisen ja yleisestikin hoitotyön laadun varmistajana, mutta hänellä pitää olla riittävät resurssit tämän työn tekemiseen. Pitää olla tietoa, tahtoa ja aikaa johtaa oman yksikkönsä kehittämistä.

Tommy Tabermann sanoo runossaan hyvin...

Intohimon
ja hyvien pöytätapojen jälkeen
on elämässä tärkeintä
tyhjyys
Että aina jättää yhden huoneen itsessään vapaaksi,
että vielä mahtuu
Maiskuttamisen jälkeen
ihminen vihaa eniten ahtautta,
ei siedä ihmisen mieli
siskonpetiä
Tahtoo tilaa, tyhjyyttä, tuulta

Toivon Sinulle yhtä huonetta vapaaksi tyhjyyttä ja tuulta varten,
Rauni Heija


TEOS-lehti 4/2006

Hyvän joulun toivotus

Heleena Laitinen

Heleena LaitinenKylläpä vierähti vauhdilla tämä vuosi! Olo on vähän kuin sadussa Liisa Ihmemaassa; mitä nopeammin juokset sitä nopeammaksi vauhti kiihtyy. Tässä vauhdissa on hyvä pysähtyä katsomaan mitä oikein on tapahtunut. Kesää odotellessa meistä moni käänsi kiviä ja kantoja löytääkseen hoitajia kesän toiminnan turvaamiseen. Naantalin opintopäivillä sitten kuulimme, että kesästä oli selviydytty monenlaisin järjestelyin. Ilman joustavuutta, toisten yksilöiden ja yhteisöjen tukemista ei olisi pärjätty! ”Upeaa sakkia!” Tämän upean sakin tulee todellakin saada arvoistaan tunnustusta, sillä hyvin monet tahot oivalsivat viime kesän jälkeen, kuinka tärkeässä tehtävässä me hoitotyötä tekevät olemme! Onneksi olkoon jokaiselle osastonjohtajalle uutterasta työstä!

Puheenjohtajamme Rauni Heija puhui tämän vuoden ensimmäisessä lehdessä verkostoitumisen merkityksestä. On ollut mukava todeta, että osastonjohtajien verkosto on antanut energiaa lukuisalle osastonjohtajien joukolle. Esimerkiksi hyvin monet arjen pulmat näyttävät valoisemmilta, kun niistä on voinut keskustella osastonjohtajakollegoiden kanssa. Monet meistä ovat todenneet, että johtamisen ilmiöt ovat samankaltaisia, vaikka niillä olisikin eri nimiä. Verkostoa on hyvä suositella myös uusille osastonjohtajille, sillä uskon heidän hyötyvän erityisesti keskustelusta kokeneiden kollegoiden kanssa.

Tässä lehdessä esittelemme muutamia kirjoituksia työyhteisöjen arvoista. Arvoilla on merkitystä työyhteisöjen toiminnan ohjaajina. Toiminnan arvottamisen kautta voidaan edetä kohti työlle asetettua päämäärää. Kiitokset teille, jotka olette osallistuneet arvokirjoituksiin. Arvokeskustelu ei toivon mukaan lopu tähän, vaan jatkuu tulevienkin lehtien numeroissa. Kiitokset myös kaikille toisille lehteen kirjoittajille. Kirjoitukset niin arvoista kuin kaikesta muustakin osastonjohtajan työhön, työn kehittämiseen liittyvästä ovat tervetulleita.

TEOS-hallitus on jo aloittanut ensi syksyn opintopäivien suunnittelun. Naantalin opintopäivillä saimme runsaasti aihe-ehdotuksia, jotka ovat antaneet meille hyvän rungon ohjelman kokoamiseen. Opintopäivistä on pieni ennakkoilmoitus tässä numerossa. Keväällä olevien vuosikokouksien ilmoitukset löytyvät myös lehdestä. Tervetuloa osallistumaan!

Toivon, että Joulunaikaan jokainen osastonjohtaja voi vetää henkeä ja irrottautua arjesta.

Lehden toimituksen puolesta lämminhenkistä joulua ja innokasta uutta vuotta!

Heleena Laitinen


TEOS-lehti 3/2006

Tuulta purjeissa – osastonjohtaja ruorissa

Sofia Kujala

Sofia KujalaLuin kesäkuun Sairaanhoitajalehdestä terveystieteen tohtori Outi Kansteen artikkelin Johtamisen haasteet osastonhoitajan työssä. Artikkelissaan hän pohtii osastonhoitajan muuttunutta työnkuvaa. Ylihoitajien määrän väheneminen on eittämättä heijastunut osastonhoitajan työhön. Kanste kuvaa osastonhoitajien potevan omalta esimieheltään saadun tuen riittämättömyyttä.

Hän jatkaa pohdintaansa todeten, että osastonhoitajat voisivat saada aikaisempaa enemmän tukea toisiltaan.

Kanste rohkaisee osastonhoitajia käyttämään nykyistä enemmän säännöllisiä vertaisryhmän kokoontumisia voimavarana. Verkostoitumista voi muun muassa olla oman organisaation sisällä, paikkakuntakohtaisesti ja valtakunnallisesti.

Terveydenhuollon osastonjohtajat ry on terveydenhuollon osastonhoitajien tai vastaavissa esimiestehtävissä toimivien hoitotyön johtajien yhdistys. Alajaostoineen se mahdollistaa sekä paikkakuntakohtaisen/alueellisen että valtakunnallisen verkottumisen. Vuonna 1979 perustettu ”emoyhdistys” toimii Helsingissä ja Uudenmaan alueella. Sen alajostoina toimivat jaostot Etelä-Karjalassa, Pirkanmaalla ja Vakka-Suomessa. Emoyhdistys järjestää valtakunnalliset opintopäivät ja jaostot järjestävät jäseniltoja. Tosin Pirkanmaa ja Etelä-Karjala ovat kunnostautuneet myös koulutuspäivien järjestämisessä.

Tämän vuoden opintopäivien teema oli Tuulta purjeissa – osastonhoitaja ruorissa. Osastonhoitaja miehistöineen kuljettaa purttaan jatkuvan muutoksen aallokossa. Merellä horisontti edustaa tulevaa. Terveydenhuollossa, toteaa Kanste, osastonhoitajalta edellytetään hoitotyön vision, tulevaisuudenkuvan määrittelyä. Ideaalitilanteessa visio luodaan yhdessä työntekijöiden kanssa. Esimiehen tehtävänä on ohjata aktiivisesti sekä yksilöitä että työyhteisöä tulevaisuudenkuvaa kohti. Pelkkä ”tässä ja nyt tilanteisiin reagointi” ei yksistään riitä. Esimieheltä odotetaan ennakoivalla otteella johtamista, sanoo Kanste.

Onnistuneeseen johtajuuteen liitty aina eettinen ulottuvuus, jatkaa Kanste. Eettistä vastuuta ei voi välttää. Eettiseen päätöksentekoon sisältyy päätöksenteon ja yleensä hallinnon läpinäkyvyys ja avoimuus sekä päätösten perusteleminen luotettavalla tiedolla.

Outi Kanste kurkistaa tulevaisuuden johtajaominaisuuksiin. Hän toteaa, että esimiehiltä edellytetään yhä enemmän metataitoja: Innovatiivisuutta, luovuutta, muutosten hallintaa, tunneälyä ja sosiaalista kyvykkyyttä.

Kiinnostus hoitotyön johtamiseen ja esimiestyön kehittämiseen tuottaa paremman tuloksen, kun samanaikaisesti tarkastellaan yksittäisen työntekijän toimintaa, virka-asemasta riippumatta, työyhteisön jäsenenä.

On hyvä pysähtyä hetkeksi muutoksen edessä. On hyvä ottaa etäisyyttä omaan työhönsä ja toimipaikkaansa. Koska työmme on hektistä, saattaa pysähtyminen ja etäisyydenotto olla hankalaa osastonhoitajan arjessa. Opintopäivät tarjoavat mahdollisuuden sekä pysähtymiseen että etäisyydenottoon ja vertaistapaamiseen.

Kuulimme ensimmäisenä opintopäivänä murrerunoilija Heli Laaksosta. Pidän erityiseti hänen runonsa ”Sil ko lähte uut alkku kohre” ensimmäisestä säkeistöstä ja toisen säkeistön kahdesta viimeisestä rivistä. Runossaan hän muun muassa kehottaa poistamaan kulkemista ja näkemistä haittaavat tekijät:

Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappaast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks...

Älä unhota kotti avamei
Älä karota annetui syrämei...

Tämän vuoden opintopäiville osallistui 148 esimiestehtävissä toimivaa hoitotyön johtajaa Naantalin kylpylässä. Tuokoon tämä opintopäivien teemanumero raikkaan ja virkistävän tuulahduksen jokaiselle lukijalle.